LÖÖPPIEN MAA

Suomessa puhutaan nykyään kovasti "lööpeistä". Sanaa käytettiin aluksi vain sanomalehtien kioskimainoksista, "Linda Lampenius Hollywoodiin" ja sen kaltaisia. Kun Internet tuli, sen sivuilla on alueita joissa juttujen otsikot näkyy. Klikkaamalla otsikkoa pääsee itse juttuun. No, ne otsikot ja muut "linkit" on myös näitä lööppejä.

Kun lukee vain ilmaisia internet-lehtiä, näissä lööpeissä on yleensä vain sensaatio-uutisia.Itsekin seurasin tarkkaan Kasakstanissa kadonneen rekkakuskin tarinaa, kunnes uutinen vain katosi, menetti kai uutisarvon. Mutta ihmeen paljon niitä sensaatioita nykyään on, varsinkin rikoksia. Tavallisia aviopuolison surmaamisia ja juopuneena riehumisia on tietenkin jatkuvasti, mutta oudosti jopa äidit murhaavat lapsiaan joissakin tapauksissa. Ei edes haluta lukea yksityiskohtia näistä karmeista jutuista. Useinkin talousvaikeuksissa ihmiset ovat joutuneet jonkunlaiseen pakkotilanteeseen, ja silloin ei aina itsensä tappaminen riitä.

Poliitikko Hannele Pokka on yrittänyt ottaa selville, onko rikokset noin yleensä Suomessa yleistyneet. Hänen mukaan ryöstöt ovat pysyneet tällä vuosikymmenellä ennallaan, talousrikokset nousseet. Pahoinpitelyrikosten ja henkirikosten määrä on kääntynyt voimakkaaseen kasvuun. Hän kuvaa rikostyylin noin yleisesti raaistuneen. Vain pienemmän osan voi laittaa ulkomaalaisten niskoihin. Suuri osa rikoksista selvitetään, ja poliisi on kansan silmissä yhä arvostettu auktoriteetti. Kansa ei kovin helpolla lisäisi aseistusta ja valtuuksia.

Suurimmat lööpit viime aikoina tulivat presidentin linnan juhlista. Toiset julkkikset harmittelivat, kun eivät tulleet kutsutuiksi. Jopa yksi naisten pukujen valmistaja sai kovasti mainosta työlleen, mutta vain tämä yksi.

Toimittajia ja kuvaajia oli pressan linna pullollaan. Joku julkkis ehdotti juhlien lopetusta, kun siitä on niin kova häly. Mutta jospa tehtäisiin juhlista vielä isommat? Siirretään koko juhlat Hartwall Areenalle, jossa yleensä jääkiekkoa pelataan. Sinne vaan presidentin hovi ministereineen areenalle. Presidentille sitten kaikki parhaat ja kovassa huudossa olevat taiteilijat esiintymään. Tapani Kansan voisi varata vaikka koko kuukaudeksi valtion viihdyttäjäksi, niin hän olisi maanteiltä autoineen poissa. Kutsutut A-luokan kansalaiset, politiikoista (EU edustajat ym.) ja urheilijoista taiteilijoihin, olisivat areenalla omissa pöydissään. Veronmaksajien joukosta arvottaisiin viidelle onnelliselle paikat omassa pöydässä. Muut ahertajat, kuten täydet professorit, pankinjohtajat ja isojen firmojen päät sekä Jörn Donner olisivat katsomossa B-luokan kansalaisten kanssa. Heille tarjottaisiin shamppanjaa muovilasista. Loput C-luokan kansalaiset, dosentit, apteekkarit ja kaikki huu-haa tohtorit, olisivat kotona muiden kansalaisten tapaan.

Näin ehkä ensi kerralla. Mutta nyt on alkamassa uusi vuosi ja mitä on odotettavissa Suomessa? Työttömyys laskee hidasta vauhtia, kun työttömiä ei voi enää piilottaa enemmän tilastoihin.Turussa työttömät ottavat kierrätyskeskuksen ohjat käsiinsä. Kierrätyskeskukseen lahjoitettaan tavaraa ja sieltä saa ostaa halvalla.

Työttömillä on oma yhdistys, ja siitä on jo tullut monelle 45-55 vuotiaalle elämäntapa. On kuin puhuisi jostain vähemmistöryhmästä kun kuvaa työttömiä.Se on kuin pysyvä leima näillä ihmisillä. Monet tekevät jotain pimeätä työtä vähän tuloja saadakseen, kun ei kokopäivätyötä löydy. Mutta ei sovi loukata työttömiä, niitä on jokaisen tuttavajoukossa.

Iltalehden pakinoitsija osaa kertoa työttömistä, jotka muuttavat eri paikkakunnalle vain edullisemman asunnon takia ja saadakseen eri kunnan parempaa sosiaaliturvaa. Kunnat vastustavat ilmiötä pidättämällä kunnan vuokra-asunnot vain työn saaneille.

Lopuksi jotain hauskempaa. Amerikkalainen työkaverini tutustuu eri kulttuureihin oluen kautta. Hän on jopa oppinut saksan kieltä, kasvitiedettä, biokemiaa ja kemiaa ainoastaan oluen panon harrastuksensa kautta. Ja kaikki olut-hullut päätyvät lopulta primitiivisiin oluen valmistusmenetelmiin. Niitä on yleisessä tiedossa vain muutamia, ja sahti on yksi. Hän tosiaan valmistaa kotonaan nyt sahtia, kun sai lopulta sopivaa hiivaa ja katajanmarjoja käsiinsä. Puuttuu vain puinen kiulu josta sitä joisi. Kalevalan (lainasin Fribergin käännöksen) olut-jaksot hän on lukenut tarkkaan. Odotan innolla minkälaista sahdista tulee. Mutta osaanko silloin verrata sitä suomalaiseen sahtiin? En taida tarkkaan makua muistaa.

Copyright E. Tero Järvi 1997.
Pakina on aiemmin julkaistu Amerikan Uutisissa.