ISLANTI

Matkalla oli neljän perhe, lapset 10 ja 13. Ihan nuorille lapsille, alle 10, en suosittele muuta kuin Reykjavikia ja siitä lyhyitä retkiä ulkopuolelle. Ajoa tuli 4-5 tuntia päivässä. Kiersimme saaren vastapäivään. Miksi saari pitää sitten kiertää? No, takamaat ja vuoret ovat vaikeampia maasturilla, ja edestakaisin etelärannikkoa ei oikein riittänyt meille. Ajo-opasta emme hankkineet, mutta ison kartan kyllä.

Melkoinen ihme tuo, että maa jossa sataa joka päivä, ja aurinkoista voi olla tunnin houkuttelee vuodessa asukasmäärän turisteja. Eikä ainakaan kesällä ollut mitenkään harmaata, luonto ja ihmiset kukoistivat. Muutenkin islantilaiset vaikuttavat varsin energisiltä yrittäjiltä. Pieni sade ei haittaa heitä. Olivathan ensimmäiset tulokkaat norjalaisia, joten sää oli kenties jopa parempi, leudot talvet etelässä.

Jollain tavalla turistin raha ja paikallisten raha ovat aivan eri tavaraa. Palkat lienevät siellä melko hyvät, sillä en ole koskaan muualla huomannut turistidollarini olleen niin arvotonta. Jos tulette esim pikkulasten kanssa, kannataa tuoda kassillinen karkkia vaikka lentokentän tax free kaupasta, sillä karkit ja mehut ja jätskit maksoivat kaksi tai kolme kertaa sen mitä kotona. Kuten myös CD:t ja monet turistille kelpaavat tavarat. Kirjat olivat verraten halpoja, kai valtion tukemia. 500 IKR ja 1000 IKR lappuja kuluu tämän tästä. Tunnelin joka meni lahden alta selvitti 1000 kruunulla. Dollarin kurssi oli 64 kruunua, ja pankista sai vaihtaa ilman palvelumaksua. Paikan päällä saisi meitä paremmin suunnitella käteisen kulutuksen. Ostaa kaikki ruuat kaupasta esimerkiksi. Mutta oli lomafiilis, en jaksanut pennejä surra, en edes kruunuja.

Pienen Mistubishi Lancerin varaaminen automaattivaihteilla (tarjoavat myös Skodaa) oli melko helppoa. Se ja viisi yötä farmeilla oli pakettina. Farmeilla on guesthouseja tai mökkejä. Joskus kysyvät oliko lakanat mukana, ja meillähän oli makuupussit. Ne olivat matkalaukussa, muu roina kasseissa, että mahtui neljän kassit autoon.

Päivä 1: Laskeuduimme, haimme vuokra-auton (voucherin kanssa pikku ongelma, ja oli maanantaipuhä). Ajoimme jopa 300km väsyksissämme. Keflakista pääkaupunkiin, pieniä eväsostoksia ja nähtävyyteen.Olin itse niin väsynyt etten oikein jaksanut kuin seistä ulkona ja tiirailla Thingvelliriä, kalliota jossa viikingit pitivät vuosikokousta. Lapset olivat syvässä unessa. Ajoin takaisin päätielle ja muut nukkuivat tunnin. Vaimo rattiin ja suunta Gullfossiin (vesiputous) ja Strokkuriin (tomiva geysir). Tunnin verran jaksoimme turistiohjelmaa. Sitten hakemaan ensimmäistä farmia.

Maataloissa on myös ateriat tarjolla usein, mutta saa soitella eteukäteen. Kerran olimme epävarmoja, joten ajoimme ohi ekaan ravintolaan. Sen nimi oli Esso. Niissä saa hampurilaisia ym. Seuraavan kerran haimme CAFE tasoista ravintolaa, sopi lapsillemme paremmin kuin hienompi ravintolat. Monet ateriat olivat keittoja ja voileipiä. Kinkku ja juusto ovat tavallista voileivällä ja aamiaisella. Vain yhdessä mökissä ei tarjottu aamiaista eikä suihkua ollut.

Päivä 2: Ensimmäisen mökin pihalla oli taivaanvuohia aamulla, kolmannen kohdalla meriharakoita. Kahlaajia ja vesilintuja oli paljon, pikkulintuja vain muutamaa lajia. Bongasin hyvin vähällä vaivalla 28 itselleni uutta lajia. Lapset kiikaroivat kovasti lunneja kolmessa paikaa matkan aikana, eka oli Vik etelässä. Päivällä ehdimme katsoa Vatnajökullia ja joesta lähteviä jäälohkareita. Toinen maja oli huone talossa jossa majaili kymmenkunta turistia ja perhe. Perhe hoiti lampaita ja viljeli ainakin heinää.

Päivä 3: Melkoinen ajo vuonojen rantoja ja hiekkatietä vuoren yli Egilsstadiriin. Taas oma mökki ja hienot linnut pihalla ja vuonossa. Farmissa eri rakennuksessa aamiainen.

Päivä 4: Oli aika kylmä, laitin halvat hansikkaat käsiin. Olin useita päiviä sadetakissa ja puserossa. Meillä kaikilla oli partiopoikien housut, sekakuitua. Kastuivat, mutta kuivuivatkin äkkiä. Kohde oli Myvatn jossa sorsia ja tulivuorimaisemaa ja kiipeilemistä. Bongasin amerikantelkän, jota on helpompi nähdä Islannissa juuri Myvatn järvellä. Vain naaraat ja poikaset olivat paikalla.

Päivä 5: Akureyrin kautta länsirannikolle. Mökki Budaldalurin lähellä rannikolla. Teimme keittoa ja pyttipannua mökissä. Erik the Red ja poika Leif lähtivät Stykkisholmurin läheltä länteen, Grönlantiin ja eteenpäin. Olemme käyneet jo katsomassa matkan kohdettakin Kanadan Newfoundlandissä. On sitten molemmat päät nyt tsekattu, itse historiallinen Erikin farmi oli majatalosta kilometrin päässä. Joskus myöhemmin Grönlantiin.

Päivä 6: Stykkisholmuriin melko hyvää heikkatietä, mentiin 60-80 km/h. Lyhyt tunnin satamakiertue laivalla. Lunneja ja muita vesilintuja, ja laiva troolasi pohjasta meritähtiä sun muuta simpukkaa lasten katsottavaksi. Poika otti kuvan lokista ja sen poikasesta. Pari aikuista söi raakoja ostereita. Saimme tietää missä on hylkeitä rannalla, ja menimme katsomaan niitä yhden farmarin tontille, luvalla.

Nopea ajo sen tunnelin kautta etelään ja Thingvelliriin uudestaan, ja sitten Guesthouseen. Kiinalainen perhe pitää sitä keskellä Reykjavikia 10 kuukautta auki. Keskellä talvea vieraat tuntuvat menevän hienompaan hotelliin jos tulevat.

Kuudessa päivässä auton kanssa ei ehtinyt sivuretkiä, ja seuraava pituus oli 11 päivää. Nytkin näki suuren kasan nähtävyyksiä ihan ring roadin varrella.

Loput neljä päivää olimme Reykjavikissa. Siihen riittäisi ihan hyvin 2 päivää, ja kallistakin se on. Reykjavikissa törsäsimme valas ja lunniristeilyyn. Valaita oli, 11 metrisiä, "minkie whales".

Reppurituristeja näki paljon liikeellä, hop on hop off busseilla. Nettikahviloiden ja kännyköiden avulla liikkuvia bileitä voi pitää ja pitää kontaktia uusien tuttujen kanssa. Tuntui olevan vilkasta elämää, myös klubeja on pääkaupungissa. En vaan tiedä millä niillä on siihen kaikkeen ja viinaan vielä rahaa. Osa liikkui maassa pyörillä. Osa nuorista on hankkinut töitä käsitöiden parissa ja niitä kaupataan sitten turistille taiteena.

Ihan viiminen päivä oli turha, emme jaksaneet taas jotain museota ja rahatkin oli loppu. Mutta ei se sen kehnompi päivä ollut, oli melkein haikeata lähteä. Bussikuski heitti meidät lentokentän bussille ilman maksua laukkuinemme.

Copyright E. Tero Järvi 2005.