Etusivu > Lukunurkka > Teron Torvest > Siipiväkeä


   




SIIPIVÄKEÄ

Olen nyt kolmatta vuotta listannut näkemiäni lintuja. Parin lyhyen matkan havainnoilla ja oman osavaltion sisäisillä retkillä olen löytänyt 160 lajia tänä vuonna. Bongaajalla on aina ainakin hapa kiikari autossa. Mutta sitten tuli kesä, ja uusien lajien löytö jäi muutamaan kuussa.

Tuon "ongelman" takia (katsotaanhan niitä lintuja edelleen mutta ei niin tarkkaavana) hankin perhoskirjan. Aloin ottaa kuvia digitalikameralla perhosista ja sudenkorennoista. Kuvia voi ottaa rajattomasti ja koota kotitietokoneelle ilman että se maksaa lisää. Mutta kun kuvia oli selaamassa ja ne piti tunnistaa, siksi se kirja. Lintuhommista viisastuneena vertailen vain sellaisia luonto-oppaita jossa on kartat otuksen esiintymisalueista eri vuodenaikoina. Näkyy heti mikä laji ei esiinny omalla alueella ja tunnistus helpottuu. Kirjassani ei ole yöperhosia, mutta ne onkin vaivallisempia tunnistaa tai kuvata.

Perhosissa ja niiden toukissa on mielenkiintoista se miten tarkkaan ne esiintyvät määrätyillä alueilla kasvien mukaan. Naaras munii määrätyn kasvin lehdelle munansa ja toukat syövät ne kasvit. Tässä ilmenee perhosten ja yöperhosten harmittavat puolet ihmiselle. Esimerkiksi lehtinunna, gypsy moth, voi tuhota kokonaisia puita. Niitä kontrolloidaan bacillus thurningiensis bakteereilla, jotka eivät vahingoita nisäkkäitä tai lintuja. Lisäksi kontrollia on perhosen omilla feromooneilla. Perhosen maailmassa on värejä ja muotoja mutta eniten hajuja, juuri niitä feromooneja. Olin kerran luennolla jossa feromooninen kokeilua esiteltiin. Lisäämällä keinotekoisten feromoonien määrää koeastiassa tuli aina enemmä koiraita katsomaan, kunnes lopulta ei tullut mitään. Tutkijat hakivat koiraita, ja siellä ne olivat muutaman sadan metrin päässä ja olivat niin innoissaan hajusta että olivat räpyttäneet siipensä riekaleiksi eivätkä pystyneet lentämään.

Muuttoperhosena tunnettu monarkki tuo monelle harrastajalle puuhaa perhosia haavila pyydystäessä ja merkatessa tiedot siipeen pinellä tarralla. Muut ottavat samoja kiinni etelässä, ja saadaan tietoa muuton ajankohdista ja suunnista. Yksi perhonen ei koko kierokulkua koe, mutta muutamassa polvessa on lennetty Meksikosta määrätyiltä kukkulolta pohjoiseen ja taas takaisin. Laji näyttää aistinvaraisesti suunnistavan auringon ja sään sekä tuulten ohjaamana.

Linnuista on kovin vähän vaivaa enää tuholaisena paitsi paikkojen likaajana toreilla tai lokeista kaatopaikalla. Perhoset saattavat olla tuholaisia, mutta sudenkorennot ovat pelkkiä petoeläimiä, syövät hyönteisiä, joko vedessä tai sitten aikuisena siivekkäänä.Nuijapäät vahtivat omaa reviiriään kuin linnut, parittelevat ja munivat munansa veteen tai rannalle. USAssa on löydetty yli 300 lajia. Stokes Guides sarjan Beginners Guide to Dragonflies selostaa noin sata lajia, muutamia damselfly sukulaisia mukana. Kuvat ovat teräviä, karttojakin on, joten kelpaa se kai jossei halua joka ikistä tunnistaa. Muut oppaat ovat kalliimpia, kuten Dragonflies Through Binoculars. Sudenkorennoista on ollut usein helpompi ottaa kuvia kuin perhosista, ja lentokykykin on upeaa katseltavaa. Kiikari on paras olla 7x tai 8x jos meinaa niitä ilmassa seurata.

Olen tutustunut luontoon ja luontoväkeen netissä. Eräässä foorumissa löytyi herra Karwin, joka Amerikan Uutisiin kirjoitteli amerikanvuotenaan. Karwin auttoi tunnistamaan perhosen #1 ennen kuin hankin kirjan, ja se oli sitten Red Spotted Purple.


 Red Spotted Purple

Viestitaulullamme perhosista oli juttua Eläinystävämme topicissa.

Copyright E. Tero Järvi 2005.





© Etusivu.net / Ville Walveranta 2010