|
Kirjoitin tässä yhden palstan. Se on tuossa maannut lehtipinossa pari viikkoa. Luin sen. Siinä kerrottiin, että ainoat lähisukulaiseni Suomessa ovat lähes 80 vuotias tätini Lea ja yksi serkkuni, käy kuuttakymppiä. Lyhyesti voi tiivistää, ettei ole helppo pitää suhteita vähäisiin tuttaviin harvoilla visiiteillä. Mutta itse pakina ei ollut kovin hauska. Letien takasivuilta haetaan viihdyttävämpää.
Olen toki tännekin muutaman hauskan jutun sepustanut, ja yhtä naurettiin Ylivieskassa asti. Olen myös nettifoorumeilla pakinoinut, ja jotain hauskoja on täytynyt laittaa, että lukijoita tulee. Nettilukijat ovat ehkä vaativampia, kun netti on hauskuutta pullollaan. Klik klik ja ollaan jo muualla. Muutama novelli oli ihan hyvä, mutta eivät oikein sovi tänne.
Suomalaisia on vaikea naurattaa. Neil Hardwick ei ehkä tätä heti 30 vuoden Suomen vuosien aikanaan huomannut, ja niin luultavasti hauskuuttajan rooliin pääsi nopeammin. Mutta se aikaa myöten kai myös miestä masensi. Nyt hän on taas paremmassa vedossa teatteriohjaajana.
Vuoden sisällä olen ehtinyt verrata suomalaisia ja ruotsalaisia. Ehdin Ruotsissa pikaisesti käydä viime talvena. Nämä kaksi kansaa ovat varsin lähellä toisiaan, lähempänä kuin kumpikaan on amerikkalaisia. (Kielitaitomme takia meille täkäläisille vain voi tuntua että suomi ja englanti ovat omia kieliä, joten ruotsalaisia ei täysin ymmärretä.) Huumorilla pitäisi naapurikansojenkin käydä sotaa toisiaan vastaan aina kun tarvitsee. Itse katson mielelläni ruotsalaisia elokuvia, sillä nekin ovat joskus kovin suomalaisen tuntuisia. Eivät ne aina Kaurismäkien filmeistä paljon eroa. Action-hassuttelu Kopps oli oikein riemastuttava filmi, siis aika tavalla erilainen kuin tavalliset. Tiivistäen voisi sanoa että suoamalaiset ja ruotsalaiset elävät melkein samaa elämää eri kieilillä.
Hauskin suomalainen kirja moneen vuoteen vuoteen on Mikael Niemen Tornionjokilaaksosta kertova Populäärimusiikkia Vittulasta (saatavana jo englanniksikin). Se nyt on sattumalta kirjoitettu ruotsiksi, mutta ei se mitään. Arto Paasilinnaa myydään ruotsiksi, joten kaipa näissä jotain kotoista molemman maan lukijoille on. Veikko Huovinen taas on melkein vain suomalaisille kelpaava, vaikka novelleista saisi valikoimalla helpoimmin tajuttavat englanniksikin toimivan kokoelman.
Itse suomalaiset paikan päällä ovat ihan hyväntuulisia ja hauskoja, ne jotka tunnen. Täytyisi vain olla paikan päällä kokemassa tuota elämää ja viihdettä. Koko kansa taitaa edelleen seurata Matti Nykäsen ja Mervin toilailuja. Toivottavasti sen verran hillitsevät menoa, että vielä kymmenen vuotta meitä hauskuutavat. Olen jo melkein Iltalehden nettiaddikti. Julistemaisessa lööpissä on aina niin hienosti yliammutut otsikot. Tunnen jopa julkkikset joita en ole edes telkkarissa nähnyt. Iltasanomat samoin. Kalevassa on paras pilakuva.
Suomalaiset, melkoinen osa, pakkaavat olla aika vakavia nettikeskustelussa. Siirtolaisten ja suomalaisten kesken syntyy aina pikkaisen kinaa. Mutta muutaman nettipaikan olen löytänyt, joissa ei aina riidellä. Isäntien täytyy sen verran hillitä riitapukareita, etteivät muut keskustelijat kärsi ja lähde pois.
Lisäys 2005: Iltalehden uusi versio ei ole aivan yhtä toimiva kuin edelllinen. Ja kuka sitä nyt näköislehdestä maksaa?
Copyright E. Tero Järvi.
Pakina on aiemmin julkaistu Amerikan Uutisissa.
|
