MUUTTO

Ruukussa

Huomaan tässä, että palstani on ehkä myöhässä. Olen olut matkoilla ja kiireitä on ollut. Kun palaa matkalta, on pitänyt penskoja vahtia, että vaimon pyrrykkä saa omia rästiin jääneitä töitä tehdyksi. Joku kysyi matkallani mitä harrastan. Jotenkin piti selostaa, ettei sitä pikkulasten kanssa mitään omia aikuisten asioita ehdi harrastella, lapset on se harrastus. Suurempi homma sitten on valmistaa huushollimme muuttoon siinä ohella.

Kun kerran lähtee siirtolaiseksi, ei ne juuret koskaan ole aivan yhtä syvällä kuin ennen. Muutamia tuttavia on tullut tässäkin kaupungissa, mutta juuret on jo taas revitty irti. Muutto johonkin suuntaan on enne syksyä edessä. Istumme nyt kukkaruukussa, ja odotamme mihin meidät voisi nyt istuttaa. Olen näitä keskilännen kaupunkeja verrannut, ja itselleni joku Indianapolis, Columbus, Cleveland, Cincinnati, St.Louis , Minneapolis tai Milwaukee on se ja sama. Lähinnä vertailen miten liikenne pelaa ja miten työmatka sujuisi.

Jos olisin samassa tilanteessa Suomessa, täytyisi töitä hakea Ruotsia, Tanskaa ja Saksaa myöten. Moniko suomalainen on sellaiseen valmis? Täällä USA:ssa onneksi puhutaan koko maassa samaa kieltä.

Päädyimme tuon jälkeen Missouriin. Olen elänyt nyt jossain päin keskilänttä yli 30 vuotta.

Maallista Mammonaa

Noin 10 vuotta sitten kirjoitin samanaiheisen jutun. Sen jälkeen on perheeseemme tavaraa ehtinyt kerääntyä lisää, vaikka varsinkin kirjoja ja paperia jatkuvasti hävitetään. Yhden kerran muutin koko huushollin 5 mailin matkan. Tällä kertaa ei tarvinnut ajaa omaa muuttokuormaa, kun matkaakin oli 500 mailia. Ihmettelee, kuinka ihmisillä ollenkaan on varaa muuttaa tavaraansa eläkkeelle jäädessä.

Täytyy sanoa, etten ole kovin tyytyväinen muuttofirmaan. Ensinnäkin pakkaamisessa on joustamattomat säännöt. Jos pakkaa itse, niin niitä laatikoita ei vakuuteta. Pakkaajia en nähnyt, mutta tulosten ja vaimon raportin mukaan he eivät olleet kovin järkeviä. Monet tavarat tulivat kyllä perille ehjänä, mutta kovin epäjärjestyksessä. Porakonetta etsin pari tuntia tuloksetta. Seuraavana päivänä se löytyi lasten lelujen kanssa pakattuna. Kun näitä pakkaajia palkataan, täytyy löytyä tarpeeksi voimakkaita ja puuhakkaita kavereita, olivat he sitten miten käytännöllisiä.

Astiat ja rutiininomaiset tavarat he kyllä pakkaavat huolella. Kun meillä on melkoinen määrä IKEAN ja muiden koottavia hyllyjä ja kaappeja, miehillä ei juuri näistä ollut kokemusta. Olin osan purkanut, mutta en voinut vahtia ettei pikkuosat kadonneet, vaikka laitin niitä teipillä kiinni. Täytyy sanoa, etteivät tällaiset huonekalut montaa muuttoa taida kestää. Ja taitavat ne antiikkia varovammin käsitellä. Nyt oli mäntypinnassa naarmuja.

Lasten lelut ja tavarat vievät tilaa, mutta eivät paina liikaa. Ja ne on helppo antaa joskus pois. Annoimme pakata paljon tavaraa, jolla ei juuri käyttöä ole. Niitä olisi vaikea edes antaa pois. Laatikkokaupalla meni kirjoja skandinaavisten kielten kirjastoon, vaikka piti itse maksaa posti. Oman alan julkaisuja heitin pois, ja heitän edelleen, kun on aikaa käydä kaikki läpi. Onhan kirjastoja töissä ja muualla.

Joskus kai pääsemme siihen, että kotikäytössäkin voi tallentaa tietoja ja kuvia CD-ROMille. Ei tarvitse kerätä enää dioja lomilta ja ikivanhoja perhealbumeja. Jo nyt 8mm videokasetit saa pakattua melko pieneen tilaan.

Ihminen arvostaa erilaisia asioita ja esineitä eri ikävaiheissa. Joskus opiskelija-aikoina koottiin aina uudessa asunnossa ensi töiksi stereolaitteet. Soitin jopa ensimmäisenä iltana aina saman levyn. Nyt kelpaa pieni matkaradio, mutta lasten on saatava videonauhuri heti. Kun lähtee eläkkeelle, toiset hävittävät heti ammattiin liittyvät asiat, kun taas toisilla ammatti on koko elämä, ja siitä tulee harrastus tai osa-aikatyö.

Ja kuka se oli, joka pakkasi niin hätiköiden meidän tavarat? No, niinkin tunnettu firma kuin Mayflower.

Copyright E. Tero Järvi.
Pakina on julkaistu Amerikan Uutisissa vuonna 1996.