ERI-AARONI JA KAURAFORMULA

"Jatkosodan aikana, kun oli pari vuotta sotaa käyty, alkoi syntyä varsoja armeijassa. Oli tullut oriita sotasaaliina ja pojat ryhtyivät ajankuluksi astuttamaan niillä tammoja. Eiväthän he ensimmäistä kertaa ristisiitosta tehneet. Sehän on nykyään tunnettu asia, että Eri-Aaroni kulki väärillä papereilla. Sen isä oli David’s Boy -niminen lämminveriori, joka oli syntynyt Ruotsissa. Se oli nopeimpia kaksivuotiaita Kurre Matsonin siittolassa.

Yksi pikku trokari osti sen kaksivuotiaana ja eräs Koskinen osti sen teurashinnalla Ruotsista. Tämän harvinaisen ja kiinnostavan tiedonmurusen tarjoaa eläinlääkäri Gosta Broberg." (Suomen kuvalehti, 1992)

Vaikka en ole milloinkaan ollut mikään hevosmies, uskallan väittää tuon tekstin olevan täyttä puppua ja ihmettelen, miksi sitä on lainkaan painettu arvokkaaseen kuvalehteen? Vaikka en ole hevosmies, olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut paikkakunnalla, missä noita hevosmiehiä oli. Kuten sanotaan, kun myllyn läpi kulkee, niin kyllä sitä hiukan jauhoihin tulee, vaikka ei meinaisikaan.

Jos tuo Eri-Aaronin juttu pitäisi paikkansa, niin mistä se on perinyt sukkajalkaisuutensa, josta kaikki murtolaiset tunnistettiin heti kaukaa? Sukkajalkaisuus tarkoittaa sitä, että hevosen etujalat ovat valkoiset, vaikka se muuten voi olla minkä värinen tahansa.

Ori Murto oli sukkajalkainen samoin kuin monet sen jälkeläiset, mm. Eri-Aaroni ja puolestaan taas sen suurjuoksijavarsat kuten esim. Aromus, josta tuli myös ravikuningas. En pysty luettelemaan noita sukuja sen pitemmälle, eikä se ole tarpeellistakaan. Jokainen vähänkin juoksijahevosista vuosikymmenet sitten jotain ymmärtävä käsittää tuon Eri-Aaronin jutun silkaksi valheeksi.

Ei sen puoleen, etteikö ns. suomalaisissa kylmäverisissä hevosissa olisi ollut mukana vierasta verta, onhan Suomessa vuosikymmenien kuluessa käynyt valloittajina useampaankin kertaan mm. kasakoita ratsuineen, joiden ratsuista on varmasti jäänyt jälkeä Suomen hevoskantaan. Mikä sitten muka on ns. puhdasrotuinen hevonen?

Sanan merkityksessä mitään puhdasrotuista hevosta ei ole olemassakaan. Miljoonia vuosia sitten nykyhevosten esivanhempia asusti sekä Amerikassa että Aasiassa. Ne olivat vain ison koiran kokoisia ja kavioiden tilalla olivat varpaat. Jostain syystä tämä alkuhevonen hävisi kokonaan uudelta mantereelta, mutta Aasiassa se kehittyi vuosimiljoonien kuluessa nykymuotoonsa.

Löydösten perusteella tiedetään hevosta alkujaan pyydystetyn riistaeläimenä. Ihmiset ovat ajaneet niitä jyrkänteiltä alas aivan samaan tapaan kuin intiaanit aikoinaan buffaloita. Alkuhevosia on nimetty kolme eri lajia, joista nykyinen kesytetty kotieläin tunnetaan tieteellisesti nimellä Equus caballus.

Keski-Euroopassa jo jääkaudella elänyttä hevosta kutsutaan nimellä Equus caballus robustus, Tarpaanista ja nykyisinkin vielä Länsi-Mongoliassa elävästä Przewalskin hevosesta. Kesytettyjä hevosia on tunnettu jo 3,000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Persianlahden ympäristössä, missä sen kesyttämisen arvellaan tapahtuneen.

Eurooppalaiset tietolähteet sen sijaan kertovat hevosen kesytetyn samoihin aikoihin Itämeren ympäristössä. Kukaties molemmat tiedot ovat oikeita, sillä onhan hyvin mahdollista kesyttämisen tapahtuneen samoihin aikoihin useammassa paikassa.

Joka tapauksessa katsotaan hevosen kesytetyn seuraavaksi koiran jälkeen. Vanhimmat Suomesta löydetyt todisteet hevosen käytöstä ovat varhaisemmalta rautakaudelta n. 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Ihminen on kehittänyt villihevosista satoja eri laatuja. Milloin paremmin tarpeitaan vastaaviksi, milloin vain erikoisuutta etsien. Varmaan jokainen muistaa lukeneensa tai ainakin kuulleensa suomalaisten Hakkapeliittain pienistä, takkuisista, mutta kestävistä ratsuista kolmikymmenvuotisessa sodassa. Kun sen sijaan Wallensteinin joukkojen ratsut olivat suuria ja komeita. Pieni suomalaishevonen voitti kuitenkin isomman serkkunsa kestävyydessä.

Hevonen oli tunnettu myös Brittein saarilla, kun roomalaiset joukot hyökkäsivät sinne Caesarin johdolla noin 2,050 vuotta sitten. Tämä todistaa sen esiintyneen siellä jo silloin, kun saaret olivat vielä maayhteydessä Manner-Eurooppaan, siis jääkauden aikaan n. 10,000 vuotta sitten.

Kun tiedetään hevosen olleen kesytetyn jo vuosituhansia ennen lehmää ja sitä käytetyn ratsun lisäksi myös vetoeläimenä, niin miksi härkiä kuitenkin käytettiin ja käytetään vieläkin vetojuhtina joissain paikoin maapalloa, vaikka ne ovat huomattavasti hevosta hitaampia?

Esimerkiksi uudisraivaajat niin Suomessa kuin muuallakin käyttivät härkiä vielä vajaa kaksisataa vuotta sitten ja Tiibetissä näin niillä kynnettävän peltoja, vaikka hevosia näki maantieajossa kevyitten kärryjen vetäjinä. Myös puimatantereilla kävelytettiin viittäkin hevosta rinnan irrottamaan ohranjyviä tähkistä.

Syy härkäin käyttöön vetojuhtina on niiden ruuassa. Härkä tulee toimeen heinillä ja jopa oljillakin raskaissakin töissä. Hevonen sen sijaan tarvitsee lisäravinnoksi viljaa työajossa. Uudisasukkailla ei ollut antaa hevosille viljaa vähäisistä sadoistaan. Härille sen sijaan löytyi aina jostain heinää ja viljan olkia joten niitä voitiin pitää alkukantaisimmissakin oloissa. Kun sitten viljelykset laajenivat ja viljaa saatiin runsaammin, siirryttiin hevoskantaan.

Nykyisin koneet ovat syrjäyttäneet hevosen melkein kokonaan vetojuhdan tehtävistä. Sen sijaan sitä käytetään vieläkin paljon ratsuna nautakarjan kasvatustiloilla ja tietenkin kilparadoilla. Suomessa hevosajoja kuulemma kutsutaan nykyisin kauraformula-ajoiksi.


Ravikuningas Eri-Aaronin pää Laihian pitäjämuseossa kunniakirjojen ympäröimänä.
Esittelijänä on kotiseutuneuvos Esko Luoma.

Copyright Ray Rinta 2002.
Kolumni on alunperin julkaistu Canadan Sanomissa 16. lokakuuta, 2002.