|
Meillä oli tässä parisen kuukautta sitten hääpäivä. Koska emme ole enää mitään eilisen teeren poikasia, emme tee asiasta suurempaa numeroa. Viime vuonna jopa kumpikin unohdimme juhlapäivämme. Nyt sitten naureskellen päätimme ostaa toisillemme hääpäivälahjat. Päivää edeltäneenä iltana utelimme toisiltamme, mitä halaiisimme. Mieheni mieli pyörii vain uuden moottoriveneen oston äärellä ja minä suunittelen talvimatkaa tyttöporukan kanssa. Ihan pienistä rahasummista siis ei ollut kyse. Sitten päädyimme yhteisymmärrykseen: kissoille uusi hiekkalaatikko!
Olimme nähneet TV-mainoksen, missä kissa kököttää potallaan ja tarpeensa tehtyään, noin kymmenen minuutin kuluttua, eräänlainen harava kuopii tekoset laatikkoon. Meillä on tosin vain kaksi kissaa jäljellä, mutta toinen niistä on herraskainen, ei suostu käymään asioillaan ulkona vaan pissahädän yllättäessä koputtelee oveen sisävessaan päästäkseen. Jokapäiväinen laatikon siivoaminen alkoi meitä kumpaakin kyllästyttää.
Niinpä sitten juhlapävänämme kannoin ison pahvilaatikon ovesta sisään. Laite oli jopa tarpeeksi helppo minun asetella käyttökuntoon. Nirppanokka pyöri uteliaana ympärilläni ja tuskin malttoi odottaa, että laitoin kissanhiekkaa uuteen kapistukseen. Onnellinen hymy huulillaan se istuskeli tuliterässä vessasaan ja yhden lirauksen jälkeen jäi ihailemaan tekojaan. Takaisin piti mennä, ennenkuin harava teki työnsä. Kymmenen minutin kuluttua laite kuopi mahtavan haisuläjän laatikkonsa uumeniin.
Mieheni tultua kotiin piti kissa-neitimme näyttää hänelle uutta laitettaan. Heti se alkoi naukumisen ja innostuneen kerronnan uudesta vessastaan. Pitihän sitä tietysti "isälle" näyttää. Niinpä seisoimme siinä romanttisesti mieheni käsi kaulallani, isoa mustaa kissanroikaletta katsomassa, kun se taas, kuinkahan monennen kerran, lirautteli laatikkoonsa. Vielä yhdeksän minuuttia, kahdeksan, seitsemän... Kuin kuuraketin lähtöä odottaen seisoimme siinä, kunnes harava veti kokkareen laatikkoon. Sitten toivotimme toisillemme onnnellista hääpäivää!
Copyright Leena Johnsson 2002.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
