MIKÄ LAPSELLE NIMEKSI?

Suomessa oli vielä kuuskymmenluvun lopussa tapana antaa lapselle nimi ennen syntymistä. Ristijäisissä sitten se nimi vain tavallaan vahvistettiin. En tiedä missä vaiheessa tapa muuttui. Nyt luen lehdistä, että missi-se-ja-se odottaa vauvaa ja "työnimi" vauvalle on se-ja-se. Mikä ihmeen työ-nimi? Ei vauvan odotus mielestäni työtä ole vaan osa normaalia ihmiselämää. Mikä suuri salaisuus se muka on, mitä vanhemmat ovat suunitellet lapsen nimeksi. Sen kyllä ymmärrän, jos vanhemmat muuttavat mielensä ja nähtyään lapsen huomaavatkin, ettei Hilja olekkaan oikea nimi aina naama punaisena huutavalle ponnekkaalle tytölle.

Amerikkalaiset harrastavat paljon junioreita. On John seniori, juniori ja usein jopa kolmonen.

Lempinimiä on meilkein kaikilla ihmisillä. Äitini kutsui minua Ulpukaksi, joskus olin taas Talitintti (olen syntynyt maaliskuussa ja joskus, sen tunnustan, lörpöttelen aikalailla, kai sitä lauleluun voisi verrata). Talitintti taitaa muutenkin olla aika osuva nimi, koska vuosia Amerikkaan muuttoni jälkeen antoi tuttava, vanha rouva, minulle lahjaksi pienen lintuveistoksen. Kuulema tuli siitä minut mieleen.

Omille lapsilleni oli nimet jo ennen syntymää valmiina, mutta niin siinä kävi, että Esikoinen kulkee vieläkin Baba-Bear nimellä perheessämme. On nääs äkäinen kuin karhu herättyään.

Keskimmäistä isänsä kutsuu Scooteriksi. Tyttö ei koskaan kontannut vaan veteli itseään lattialla kovaa vauhtia(eng.scoot). Tuli pieni sotilas mieleen. Lieneeköhän ollut enne, tyttö on tuleva upseeri.

Kuopus sai suomalaisen Liisan etunimekseen, tosin yhdellä i:llä kirjoitettuna, mutta jostakin syystä häntä kutsuttiin jo heti alkusta alkaean toisella nimellään Nikole. Siitä se vääntyi muotoon Koko ja sitten Pokie, jota isänsä käyttää vieläkin häntä kutsuessa. Tietenkin olisi ollut Nicky lempinimi tarjolla, mutta minulla sattui lapsuudessani olemaan mielitautinen koira, jonka nimi oli Nicky. Se ressu lopetetiin jo pentuna. Enhän toki voinut tytärtäni koiran nimellä kutsua.

Koska asun täällä etelässä, on melkein joka talossa Bubba ja Sissy. Ensin siis saadaan poika ja kun tyttö on sitten syntynyt, muuttuvatkin lapset Johnista ja Marystä Bubbaksi ja Sissyksi. Kun sitten laitat kuvaan vielä Ma´n ja Pa´n ja laiskan kirppuja rapsuttavan luppakorva koiran, on tyypillinen Kentuckylainen perhe valmis.

Onneksi olemme vain muualta tänne kulkeutuneita!

Copyright Leena Johnsson 2001.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.