|
Meille on tulossa uusi vävypoika. Oikein mukava nuorimies, jolla on sydän kultaa. Hän on ollut viime kesästä alkaen kansalliskaartin mukana Kosovossa komennuksella. Juttelemme hänen kanssaan tilaisuuden tullen tietokoneen välityksellä ja Saksassa asuva tyttäremme reportoi Kosovon tapahtumista lähes viikottain. Harva se kerta, jolloin uudella vävykokelaalla ole kertomista paikallisista lapsista, jotka ovat ystävystyneet sotilaitten kanssa. Heti armeijan auton ilmestyessä paikalle, on ympärillä suuri lapsijoukko. Lapset ovat risaisesti puettuja ja kylmissään ja iloitsevat kaikesta, mitä sotilailla on heille antaa.
Joitakin kuukausia ennen joulua kerroin lapsenlapselleni Kosovosta ja lapsista, jotka eivät odota mitään joulupukilta. Neljävuotiaan oli vaikea ymmärtää, että maailmassa on lapsia, joilla ei ole isoa kasaa lahjapaketteja odottamassa kuusen alla. Niinpä hän suostui heti ehdotukseeni, että lähetämme lelupaketin Kosovoon. Pakkasimme mahtavan määrän nukkeja, autoja, käsilaukkuja, pelejä sekä kaikenkarvaisia pehmoleluja. Laatikkoon jäi hieman tilaa, niinpä päälimmäiseksi nakkasin meiltä kotoa kuopuksen ison vanhan roikkuvajalkaisen flamingon.
Paketti meni perille ja vävykokekelas kertoi mieltä lämmittävän tarinan: Hän oli päättänyt antaa lahjat sekä äitinsä lähettämät koulutarvikkeet lapsille yhdessä köyhimmistä kylistä. Ajaessaan tutulle vartiopaikalle mäennyppylällä lapsijoukko ilmestyi tapansa mukaan juoksemaan mäkeä ylös auton vierellä. Tälläkertaa oli mukana uusi kasvo. Jo melkein aikuisiässä oleva mies hyppäsi ylämäessä auton lavalle. Sotilaat pysäyttivät auton ja hieman närkästyneenä mahdolliseen varkaaseen vetivät miehen maahan. Pian he kuitenkin huomasivat, että kysessä oli kehitysvammainen nuorukainen ja he kehottavat elekiellellä häntä tulemaan lasten kanssa mäen huipulle. Laiha ja rääsyisesti pukeutunut nuorukainen puuskutti mäen ylös ja silmät loistaen seisoi ensimmäisten lasten kanssa jonossa odottamassa yllätystä. Sotilaat aukaisivat paketin ja tuleva vävymme nakkasi vaaleanpunaisen flamingon innokkasti ääntelevän nuoren miehen käsivarsille. Hymy valaisi nuoren hänen kasvonsa ja flamigoa tiukasti sylissään puristaen hän lähti juoksemaan mäkeä alas. Kentuckylaisessa karnevaalissa kuopuksemme dollarilla tai jopa vähemmällä pelissä voittama flamingo oli löytänyt uuden kodin.
Kuinka ylpeä olinkaan siitä, että pieni lapsenlapseni oli luopunut melkoisesta määrästä lelujaan ja aivan kuin tarkoituksella oli paketissa hieman tilaa. Tavallisen sanomalehdillä tilojen täyttämisen sijaan osui silmiini kerrossängyn yläpedillä lojuva flamingo. Nyt se on Kosovolaisen nuorukaisen luona siellä, missä pienikin ystävyyden osoitus tuo iloa ankaraan ja vaikeaan elämään.
Copyright Leena Johnsson 2005.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
