|
Joskus hamassa nuoruudessani kuului ystäväpiiriini sotilas nimeltä Louis, jonka nimestä meidän suomalaistyttöjen suussa tuli Luisku.
Luisku putkahti mieleeni, kun helteisenä heinäkuun päivänä ajelimme kohti kirkkaana välkkyvää Missouri-jokea, jonka rannalla upea muistomerkki, Eero Saarisen suunnittelema kaari, toivotti meidät tervetulleeksi Amerikan portille länteen. Kirkkonummella vuona 1910 syntynyt ja Amerikassa opiskellut Saarinen oli vuonna 1947 voittanut arkkitehtikilpailun ja niinpä tämän kunniakkaan arkkitehtimme ansiosta saamme ihailla upeaa hopealle hohtavaa kaarta, joka kohoaa 60:n jalan jalustalta 630:n jalan korkeuteen. Kaari sijaitsee kauniissa Jefferson National Expansion Memorial-puistossa St. Louisissa, Missourin osavaltiossa. Kaari vihittiin käyttöön 1966. Valitettavasti Saarinen itse oli jo poistunut vuonna 1961 tästä maailmasta. Vielä upeammalta kaari näyttää iltaisin valaistuna. Se lumosi meidät kauneudellaan, kun hiljakseen kävelimme puiston polulla meluisan ja jännittävän pesäpallo-ottelun jälkeen. Mieheni oli hankkinut liput St. Louis Cardinals vastaan Chicago Clubs -otteluun. Harmiksemme kotijoukkue hävisi, mutta saimmehan nähdä ihan omin silmin, kun Chicagon kultapoika, Sammy Sosa, huitaisee mailallaan pallon katsomoon parikin kertaa.
St. Louisissa löytyy paljon muutakin näkemistä ja tekemistä. Ohjelmaamme kuului mm. vierailu Grants -farmilla. Suuresta eläinpuistosta oli osa aikoinaan kahdeksannentoista presidentin Ulysses S. Grantin maatilaa. Nyt se kuuluu Anheuser-Busch- perheelle, josta tietenkin meille jenkeille tulee heti mieleen olut ja upeat Clydesdale-hevoset. Kävimme ihailemassa niitä sekä tallissa, että isoilla niityillä. Kyllä oli hummilla kokoa!
Päivä oli yksi kesän kuumimmista ja siihen viitaten sain mieheni vokoteltua Busch- olut-panimoon tutustumiseen. Opas kuljetti meitä ympäri valtavaa olutpanimoa. Näimme mielettömän suuria tynnyreitä ja haistelimme maltaitten makeaa tuoksua. Lopulta saimme hien ja kipeitten jalkojen palkaksi ilmaisia suolakeksitankoja ja ah, mikä onni ja autuus, jopa kaksi jääkylmää, vaahtoavaa maistiaisolutta. Koko ilo ihan ilmaiseksi!
Toisina lomapäivinä seilaisimme siipiratasaluksella jokea ylös ja alas ja opimme St.Louisin historiaa. Sitä tarjosi myös ns. vanha kaupunki somine ruokailupaikkoineen. Söimme makoisan lounaan vanhassa ruokapaikassa nimeltä Train Wreck (junaonnettomuus) nettituttavani seurassa. Tutustuimme myös Union Stationiin. Vanhasta rautatieasemasta on tehty mukava pieni ostoskeskus. Raiteita ja junia on vielä ulopuolella.
Jos "Pyhä Luisku" antaakin paljon mielenkiintoista näkemistä ja kokemista, oli pisteenä iin päällä kieltämättä nettituttavani ja hänen vaimonsa tapaaminen Chuck Berryn ainutlaatuisessa Blueberry Hill ravintolassa (Mustikkamäki suomeksi). Olen kirjoitellut erään tämän mantereen toisen suomenkielisen lehden kolumnistin kanssa jo yli viisi vuotta, puhelimessakin olemme jutelleet, ja nyt lopulta tapasimme. Kaikenkaikkiaan oli onnistunut ja upea loma!
Copyright Leena Johnsson 2004.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
