|
Tekeekö mielesi kunnon maalaiskinkkua? Tummanpunaista, savulle tuoksahtavaa, suolaista ja tietenkin terveysintoilijoitten ja lääkäreitten sanojen mukaan niin mahdottoman epäterveellistä. Jos olet elämän ilojen riskin ottajia, kuten monet tuhannet täällä Kentuckyn länsikulmilla, pakkaat ne kaikista mukavimmat kävelykenkäsi laukkuun ja suuntaat kohti Cadizin pikkukaupunkia kinkkujuhlille.
Jo vuodesta 1977 alkaen on suuri ihmisjoukko moninkertaistanut kuntamme asukasluvun lokakuisena viikonloppuna. Ohjelmaa on kaikille vauvoista vaareihin. Silmäniloa luo kauniin historillisen kaupunkimme syksyiset koristelut ja tietenkin kaunottaret, jotka muutamia päviä ennen festivaalia kilpailevat kruunusta. Voittaja on yleensä paikallinen koulutyttö ja omat kauneuskilpailunsa on myös rouvasihmisillä ja lapsilla. Kaikki kaunottaret ja komeat nuoret miehet esiintyvät sitten loppuparaatissa.
Sikojen kasvattajat kilpailevat kinkuistansa. Voittajista useat on palkittu muuallakin, jopa Japanissa asti. Kyllä meillä tiedetään, miten oikea savukinkku tehdään. Palkintoja jaetaan myös parhaitten kotitaloustuotteitten tekijöille. Esille arvosteltavaksi on tuotu hilloja, säilykkeitä, leipomisia, ompelutuotteita vain osan mainitakseni.
Paikalliset pankit ja yhdistykset miettivät hauskoja rahankeräysideoita pitkinä talvi-iltoina ja kansa saa sitten äänestää parhaiten puettua säästöpossua, moiskauttaa suukkoa pikkupossulle tai ostaa arpoja mahdollisuuteen voittaa kinkkuja, tauluja, virveleitä (asummehan järvialueella) ja monia muita palkintoja.
Lapset saavat maalauttaa kuvia poskiinsa tai värjäyttää hiuksensa vaikka oranssiksi. Puistossa heitä odottaa karnevaalivempeleet, karusellit ja muut. Lisäksi on pieni eläintarha. Maatalon ankat ja kilipukit käyskentelevät kärsivän näköisenä, kun polvenkorkuiset naskalit silittelevät ja poukkivat niitä. Pikku kanireppanoilla on varmaan vatsa kuralla kauhusta, kun tuhannet mukulat nostavat ne syliin toinen toisensa jälkeen. Esiintymiskorokkeilla on laulajia paikallisista kuuluisuuksin. Iltakonsertit vetävät kansaa kaukaakin istumaan heinäpaaleille.
Ruokapuolta on enemmän kuin runsaasti. Vuosia saimme kunnian olla maailman suurimman kinkkuleipätittelin omistajia, kunnes joku matkijakunta leipoi vielä suuremman. Koululaiset paistavat pankin parkkipaikalla valtavan kinkkuleivän (ham biscuit) yli 4.000:n paunan leivästä riittää palasia melkoiselle joukolle ja samalla koulu saa sievän määrän pennosia pussiinsa. Jos et välttämättä halua sitä herkkua, on hampurilaisia, kiinalaista, meksikolaista ja vaikka mitä muuta sapuskaa tarjolla. Suomalainen ruoka puuttuu, valitettavasti!
Sää on vaihdellut sateesta hellepäiviin, mutta kansaa on aina riittänyt. Lukemat ovat olleet yli 20.000 viime vuosina ja uskoisin tänä vuonna luvun kasvaneen sitä korkeammaksi. Sää suosi meitä tällä kertaa. Lauantaina autoin veteraanien teltassa ja sunnuntaiaamuna istuin hyvän ystäväni kanssa kuuntelemassa gospel-laulua ja papin saarnaa. Ajattelin taaskin mielessäni, kuinka onnellinen olenkaan asuessani näin kauniilla seudulla, jossa arkielämän suolaksi löytyy piristeitä, kuten jokavuotinen kinkkufestivaalimme. Tervetuloa tutustumaan kuntaamme!
Copyright Leena Johnsson 2004.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
