|
Tapahtumat tarinassani ovat tosia. Henkilöitten suojelemiseksi olen muuttanut heiman tapahtumapaikkoja ja nimiä.
Sukulaiseni työtoveri, kutsun häntä tässä vaikka Pulmuksi, oli rakastunut. No, ei se ihmeellistä ole, mutta Pulmu sattui olemaan vielä naimisissa ja niin myös rakkauden kohde, kaupparatsu nimeltä Ilpo. Pulmu oli kuullut, että tulen Amerikasta sukua tapaamaan ja ainahan rakkaus keinot keksii, Pulmu kutsui sukulaiseni sekä minut illanviettoon.
Puolelta päivin istuimme Pulmun tyylikkään auton nahkapenkeillä ja huristelimme etelään. Moneen tuntiin ei Pulmu maininnut seikkailustaan mitään, vaikutti tosin hieman hermostuneelta. Sitten noin matkan puolenvälin pullakahvien jälkeen Pulmu ei enää kestänyt salaisuuden pitoa vaan laittoi kasetin soittimeen. Siinä joku samettiääninen tangokungas tai prinssi vai mikäköhän lienee ollut unelmoi salaisesta rakkaudestaan.
Pulmu istui poissaolevan näköisenä, onneksi sentään ei tieltä ojaan ajanut. Ensimmäinen kappaleen kuuntelukerta ei minuun tehonnut, niinpä Pulmu soitti sen uudestaan ja jopa kolmannenkin kerran. Sitten kaihoistasi huokaisten kyseli, olinko tykäänyt kappaleen sanoista. No, mitäpä tuohon olisin sanonut. Ennenkuin ehdin edes miettiä vastausta, puhkesi Pulmu puhumaan: "Määräpaikassamme on mies, minulle niin rakas. Oma mieheni ei tiedä romanssistani, joten ethän mainitse siitä mitään lapsilleni (jo aikuisia ja minulle tuiki tuntemattomia)". Juuri syöty pullapala melkein nousi kurkkuni. No, mikäs minä olen asioihin puutumaan. Hoitakoon itse suhteensa. Uteliaana odotin, millainen komea pullealihaksinen valokuvamalli meitä siellä odottaa. Hieman ennen perille päästyämme soi kännykkä ja Pulmu huokaili:"Kyllä kultaseni, näemme ihan pian".
Kaarsimme huoltoasemmalle ja vanhasta ruttuisesta autonrämästä nousi pitkä, ruipelo keski-ikäinen mies. Mustat shortsit jalassa, karvaiset kintut ja kalju auringossa loistaen. Hymy oli kyllä kaunis! Mies kätteli meidät, esitteli itsensä Ilpoksi ja halasi Pulmuaan. Ennen illanviettopaikkamme menoa pysähdyimme historiallisessa turistipaikassa ja Ilpo tarjosi meille oluet. Mies oli ystävällinen ja en ole nähnyt niin rakastuineita katseita sitten tyttäreni ensimmäisen heilan tapaamisen. Pojalla oli tapana tuijottaa tytärtäni lauhkean lampaan näköisenä.
Illanviettopaikkamme oli tupaten täysi, emme edes päässeet istumaan. Sitten jysähti kai Pulmu ja Ilpo-raukan elämän suurin pommi: Ilpon vaimo oli saapunut myös samaan juhlapaikkaan!!! Olin jossakin vaiheessa kertounut sukulaiselleni, että naputten joskus juttuja. Hän puolestaan oli kertonut siitä Pulmulle, joka puolestaan oli kertonut siitä Ilpolle ja, kas vaan, alibi oli täydellinen. Herttaisesti hymyillen Ilpo ilmoitti vaimolleen, että työpaikkansa kautta oli kuullut amerikkalaisen lehtinaisen vierailevan kotikonnuillaan ja päätti tuoda hänet ystävineen juhlapaikkaan. Kröhm, minä lehtinainen! No, tosin heti raksutti mielessä, että jutunhan tästä saa!
Ilta sujui rattoisasti ja Ilpo tanssitti Pulmuaan. Vaimo jutteli kanssani ja tunsin oloni kurjaksi. Kun tuli illan viimeisen kappaleen vuoro, Ilpo, jonka tuttuja oli orkesterissa, astui mikrofoonin eteen. Hymyillen hän ilmoitti laulavansa elmänsä naiselle. Vaimo punasteli vierelläni ja rakastajarar seisoi suu maireana toisella puolellani. Mihin sotkuun olinkaan joutunut! Hyvästeltyämme vaimon Ilpo ilmoitti hänelle, että hän auttaa meitä löytämään ulos kaupungista, johon vaimo ilomielin suostui. Ilpo ajoi meidät huoltoasemmalle, minne olimme jättänet Pulmun auton. Vielä pari hellää halausta ja suukottelua sekä ilmeisesti seuraava tapaamissuunitelma ja olimme kotimatkalla Suomen suviyössä. Pulmu hyräili onnellisena ja huokaili Ilpon ihanuutta. Lähettelipä jopa kännykkäviestejä kullalleen.
Kotiin päästyämme kiitin Pulmua matkasta ja pukkasin sukulaistyttöä kylkeen ja vannotin hänelle, ettei hän enää ikinä saata minua samaan tilanteeseen. Yksi suomalainen saippuaooppera oli minulle jopa liikaa!
Copyright Leena Johnsson 2004.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
