|
Suomi on tunnettu kauniista saaristaan. Viime kesänä sain tilaisuuden tutustua Suomenlahdella Kotkan satamasta noin 18 kilometrin päässä sijaitsevaan pieneen saareen, joka todella oli nimensä arvoinen. Koska kyseessä oli iltaristeily, en valitettavasti ehtinyt hankkia tietoa saaren historiasta. Tiesin, että saari sijaitsee Pyhtään kunnan alueella ja otettuani yhteyttä Pyhtään kuntaan, tupsahti ilokseni jo seuraavalla viikolla postiluukkuni kunnan toimistosihteerin Paula Siira-Niemisen lähettämä monipuolinen tietopaketti.
Niinpä saaressa vietetyn iltani lisäksi sain tehdä nojatuolimatkan Kaunissaaren menneisyyteen. Sen matkan haluaisin jakaa Raivaajan lukijoitten kanssa. Tietolähteenäni olen käyttänyt esitelmälehtisten lisäksi seuraavia julkaisuja: Anna Kirveennummi-Riitta Räsänen: Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna sekä Jussi Orava: Kaunissaaren asutus ja suvut 1500-luvulta tähän päivään.
Palatkaamme siis ajassa taaksepäin. Suomenlahden saaret olivat tarjonneet suojapaikkoja merenkulkijoille, viikingeille, kauppiaille ja monille muille vesilläliikkujille. Jotkut heistä lienevät asettuneet asumaan noin kolmisen kilometriä pitkälle ja parisen kilometriä leveälle saarelle, missä aamuaurinko lämmitti hiekkaisia rantoja ja länsiosan louhikot ottivat pahimmatkin tyrskyt urheasti vastaan.
Vihollisille ei kuitenkaan muutamien kalastajien ja heidän perheittensä pikkukylä useinkaan mahtanut mitään ja saaren tunnetun historian aikaisimmat asukkaat joutuivat v.1590 lähtemään venäläisiä pakoon. Myöskin katovuodet koittelivat saarelaisia ja vuoden 1697 henkikirjan mukaan kaikki kaunissarelaiset ”karkasivat” Liivinmaalle. Tarinat kalaisasta Suomenlahdesta kulkivat mannermaalla ja niinpä saaren asutus alkoi 1700-luvulla vähitellen kohoamaan. Seuraavan vuosisadan puolissavälissä se oli ylittänyt jo sadan, tosin Krimin sodassa (Turkin, Englannin ja Ranskan välinen sota Venäjää vastaan 1853-1856) heinäkuussa 1855 Kaunissaaren vesille seilanneen Englannin ja Ranskan laivaston ansiosta koko rannikon asukasluku väheni.
Suomalaisten sisu ei antanut silloinkaan periksi. Sodan jälkeen Kotkan satamaa kehitettiin ja vilkastunut meriliikenne toi myös kaunissaarelaisille mertatunteville miehille uusia työpaikkoja luotseina. 1890 rakennettiin saaren pohjoiskärkeen luotsiasema, joka sitten 1922 huolimattoman sotilaan aiheuttamassa tulipalossa tuhoutui.
Kuten muistamme, Suomi menetti viime sodassa useita Suomenlahden saaria, mm. Kaunissaresta näkyvän Suursaaren sekä Seiskarin, Tytärsaaren ja Lavansaaren, mikä lienee osittain ollut syynä asukasluvun tasaiseen nousuun. Muistona sodasta voi Kaunissaaresta vieläkin löytää juoksuhautoja, tähystyspaikkoja ja puolustusvalleja. Pian sodan jälkeen alkanut jälleenrakentaminen ja kehitys sai myös usean saarelaisen muuttamaan mannermaalle ja v. 1902 ovensa avannut koulu suljettiin v. 1965.
Vaikka saarella ei asu enää vakituisesti kuin viitisen ihmistä, ei se kesäaikaan ole kuollut. Veneilijät ovat löytäneet sen käyntikohteekseen. Kotkasta ja muualtakin järjestetään vesibussiliikennettä ja kuten minä, useat muutkin turistit saavat ihailla upeita rantanäkymiä ja kaunista kalastajakylää, joka on keskittynyt saaren etelärannalla sijaitsevan Pienlahden ympärille. Keväisin tuuheat sireenipensaat luovat tuoksuaan ja kesäillassa voi mielikuvitusta käyttäen kuulla runsaina kasvavien kissankellojen kilinän.
Maanviljelykseen ei saarella ole ollut edellytyksiä, siksi kalastus, hylkeenpyynti ja luotsaus on tuonut saarelaisille elannon. Pääsaaliina oli nuotalla touko-kesäkuussa pyydetty haili, joka suolattiin ja 1900-luvun alussa vaihdettiin Virossa rukiseen. Turismin alkaessa kyläläiset ottivat kesäasukkaita taloihinsa, aittoihinsa, saunakamareihinsa ja jopa tyhjiin navettoihinsa, jossa ennen lampaat ja lehmät asustivat. Myöhemmin saarelle rakennettiin leirintäalue.
Saaren kapeat kujat ja polut sekä somat pihapiirit aitoineen ja portteineen kutsuvat vielä tämänkin päivän turistia tutustumaan kalastajakylän elämään. Lokit istuvat venekujien katoilla ja jos turisti ei ole kiinnostunut muistoista eikä luonnon kauneudesta, tarjoaa Kaunissari nykyajan muodin mukaan myös tanssia ja juhlintaa. Pieni meren syleilystä kohoava saari on yksi kesä-Suomen helmistä!
Copyright Leena Johnsson 2004.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Raivaajassa.
|
