|
Useita vuosia sitten sain kälyltäni mieluisan joulukirjan: Suomalaisia joululauluja englanniksi. Käännökset ovat hyviä (J.J.Mary Hatakka on kääntäjän nimi). Varsinkin Soihdut sammuu on ilahduttanut meitä.
Nyt on menossa lapsenlapseni, Nöpönenän kulta-aika. Ipana on vajaa kaksivuotias ja yrittää muutamia suomen sanoja jo melko laajan englannin sanastonsa lisäksi. Olen kertonut hänelle tontuista. Siitä, miten vanhassa savusaunassamme asusti saunatonttu. Harmaapartainen ja iloinen. Joskus vilahti piippalakki ikkunan ohi saunassa ollessani. Niin uskoin varmasti. Näin jälkeenpäin ajatellen, kyseessä olikin ehkä kasvatti-veljeni Matti, joka taas keksi jotakin meidän tyttöjen kiusaksi. Sitten ne ihanat joulutontut. Joulupukin uutterat apulaiset. Joulun sinisessä hämärässä ne katselevat tupiin ja lasten on parasta olla kilttejä.
Kyllä vanha kansa keksikin hienoja keinoja lastensa kurissa pitämiseen. Eipä silti, totteleminen oli osa elämää ja piiska takan päällä oli todella käyttöä varten, jos tilanne sitä vaati. Kukaan ei mennyt kantelemaan lastensuojeluvirastolle ja lapsista kasvoi kunnon kansalaisia, vaikka kuritusta olivatkin saaneet.
Suomalaiset joulutontut kuvataan yleensä vekkulinnäköiseksi partasuisiksi ukkeleiksi. Huomasin olohuoneen joululiinassa juuri sellaisia tonttuja. Puuroastian takana ne istuivat autuaan näköisenä. Makuuhuoneen pöydällä oli puolestaan ruotsalainen liina. Iloisennäköisiä lapsia siinä leikki tonttuhatut päässä. Tonttujako nekin olivat? Onko kukaan määritellyt tonttujen ikää? Onko vauvatonttuja olemassa? Vuoden, parin kuluttua Nöpönenä alkaa olla kyselyiässä ja mietin jo tässä vaiheessa vastauksia ylläoleviin kysymyksiin. Tänä jouluna saamme kuitenkin vielä rauhassa laulella Tiptoe,tiptoe, out they come a-creeping. Siinä vanhakin varmasti nuortuu kuin lapsi leikkimään.
Lämmin joulutervehdys Kentuckysta!
Copyright Leena Johnsson 2001.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Canadan Sanomissa.
|
